Jumi

Lomalta työhön palattua elämä yrittää taas palata vanhoihin tuttuihin uomiin. Väsyneenä töihin, väsyneenä kotiin. Ensimmäisen viikon tein toisin, mutta nyt sama kehä näyttää taas toistuvan. Vaikka vannoin, että sama ei voi jatkua. Eikä oikeasti voikaan, en jaksa niin. Ayervedaa en oikeasti tunne, mutta voisin kuvitella, että tämä on kaphalle ominaista: Emmää jaksa, ei se kuitenkaan kannata, ihan tyhmää kuvitella, että yks ihminen vois mitään muuttaa, parempi mennä vaan nukkumaan.. Niinpä niin. Ja tässä kohtaa tarvitaan uskonvahvistusta, blogeista, kirjoista tai ihan livenä. Tunnistan tämän kyllä vanhastaan, tämä on se kynnys, jonka olen aiemmin jättänyt ylittämättä. Pelosta, että jokin oikeasti muuttuu. Hassua, nyt kun sen tiedostaa. Tietää kyllä muutoksen olevan parempaan, mutta silti sitä pelkää. Turhaan. Luen nyt Oshon kirjaa Rohkeus: Elämä on vaarallista, nauti siitä! Jotenkin jo otsikko kolahtaa täysillä, koska näinhän se on. Vain muutos on pysyvää ja jos siitä tajuaa nauttia, niin elämä on huikea seikkailu! Niin yksinkertaista. Niin vaikeaa.

Viime viikkoina on tuntunut, että elän kahdessa maailmassa yhtä aikaa. Harmaa, vanha maailma, jossa tehdään ruokaa, töitä, siivotaan, kiukutellaan, väsytään ja uskotaan, että mikään ikinä muutu. Asiat ovat periaatteessa hyvin, mutta vallitseva olotila on lähinnä huoli ja masennus. Toisessa maailmassa paistaa aurinko kirkkaammin kuin koskaan, harakka nauraa, jalat ottavat kesken lenkin iloisia hyppyaskelia ja kaikki, aivan kaikki on mahdollista. Yllättävän paljon tällä on tekemistä ruokavalion kanssa. Mitä enemmän raakaruokaa, mitä vähemmän "normaalia, terveellistä länsimaista ruokaa", sitä kevyempi mieli, sitä helpompi elää tässä hetkessä, sitä vähemmän huolta ja murhetta. Ja tässä kohtaa tekee oikeasti mieli alkaa julistaa tätä totuutta turuilla ja toreilla. Heh. Mutta, että oikeasti alkaisi "matkasaarnaajaksi"? Se on pelottava ajatus. Mutta lainaus Osholta: Anna ihmisten nauraa sinulle, se tekee heille hyvää.

Etanan vauhtia

Hitaasti edetään, mutta kuitenkin. Hetkittäin muistan olla ihan vaan tässä ja tunne on kyllä mahtava. Ruokavalion laita on ollut vähän niin ja näin viime aikoina, olen ollut niin paljon liikekannalla nyt loman aikana, etten ole juuri suunnitellut syömisiäni. Mutta siitä huolimatta on edetty ja se jos mikä on positiivista. Luin Robin Sharman kirjan "Munkki, joka myi ferrarinsa" ja pidin siitä kovasti. Kirjastosta löytyi myös muuta mielenkiintoista kassin täydeltä, niistä ehkä sitten myöhemmin. Osallistuin myös Heidin Raw-iltaan alkukuusta. Ilta oli mukava ja ruoka hyvää, nam. Tuli syötyä vähän liikaakin... Eniten jäi mietityttämään elävöitetty vesi ja magneetit ylipäätään. Tasapainotesti itse koettuna oli kyllä hämmentävä, mutta mikä tuon veden merkitys muuten on? Kotimatkalla alkoi massiivinen migreenikohtaus. Liikaa vettä kerralla? Hmm... Pari viikkoa meni tuota sulatellessa, kuin myös sitä, että mihin tässä oikein ollaan menossa ja mitä se tarkoittaa entisen elämän kannalta? Yksin oloa ja asioiden pohdiskelua tunnun selkeästi tarvitsevan runsaasti. Sen järjestäminen tässä kuuden hengen perheessä ei vain aina ole niin helppoa ;-) Joka tapauksessa mieli on parempi kuin aikoihin ja olenkin varma, että suunta on aivan oikea. Hiljalleen ja lisäämisen kautta edetään. Enää ei ole tarvetta heittää kirvestä kaivoon, jos sattuu välillä lipsahtamaan vanhoihin tapoihin. Koska pienikin muutos parempaan on aina enemmän. Lisää luettavaa magneeteista ja muusta, lisää laaturuokaa, lisää mietiskelyä ja siinähän se. Aina vain parempi elämä.

Läsnäolon voima

Mitäpä tuohon lisäämään? Läsnäolon voima on aika kova juttu :-D Sain nyt kirjastosta tuon Tollen kirjan. On jotenkin lystikästä, miten hän vastaa ihmisten(mielen) esittämiin kysymyksiin. Ja voin kuvitella, miten turhautuneita tunteita vastaukset ovat varmasti herättäneet. Koska mieli ei voi ymmärtää niitä. Mutta jos onnistut hetkeksikin työntämään mielen syrjään, katsomaan asiaa toisaalta, niin sen yksinkertaisempaa ei ole. Ole läsnä. Tässä. Nyt. Ja kun siinä tilassa kysyt itseltäsi: "Mitä nyt puuttuu?", vastaus on: "Ei mitään, ei yhtään mitään, kaikki on tässä". Ja olemisen ilo on totta.

Ilon ja valon käsikirja

Yritin lukea Helinä Siikalan Ilon ja voiman käsikirjaa. Ja älysin, miksi siitä ei tullut mitään. Siikala kirjoittaa ilosta ja voimasta, mutta se mitä sisällään tuntee lukiessaan ei ole iloa ja voimaa. Teksti ei saa lentämään, nauttimaan, tuntemaan. Valitettavasti, koska oikealla asialla kirja kyllä on. Jotenkin vain siitä tulee olo, että elämä on harmaata ja ankeaa ja sitten kun oikein hakemalla hakee ja yrittämällä yrittää, elää käsikirjan mukaan, niin sitten voi välillä jonkin ilonpisaran ja valonpilkahduksen löytää. Ahdistava ajatus. Kun me voisimme oikeasti olla niin paljon kevyempiä, valoisampia, elävämpiä. Kun vain muistaisimme. Eikä kyse ole yrittämisestä, vaan pikemminkin yrittämisen lopettamisesta.

Joskus nuorempana etenkin syksyisin tunsin vahvasti, että on olemassa jonkinlainen toinen maailma, rinnakkaistodellisuus. Jos vain jotenkin keksisin keinon, löytäisin tien, niin pääsisin sinne. Johonkin, mikä olisi enemmän, täydempää. En tiennyt, mitä siellä olisi odottamassa, mutta jonkinlainen kaukokaipuu aina valtasi. Jonkin aikaa olin aina kovasti levoton ja sitten taas tyydyin arkitodellisuuteen. Nyt muistin tämän, koska näinä viikkoina elelen selvästi kahdessa todellisuudessa. On arkiminä, joka käyttäytyy ja toimii kokolailla niinkuin ennenkin, ja sitten se toinen minä, joka kirjoittaa tätä ja AJATTELEE. Eikä tässä oikeastaan ole ristiriitaa, enää. Tiedän jo, että pikkuhiljaa arkiminä sulautuu siihen toiseen tällä matkalla eteenpäin. Ja kaikki tapahtuu ajallaan ja se on aivan oikein. Valo lisääntyy.

Päivän pirtelö

Tänään viherpirtelöni näytti epäilyttävästi hernekeitolta, mutta maistui aivan muulta. Ja virkisti. Taas. Enemmän kuin kahvi ikinä. Siinä oli:

2 persikkaa
1 luumu
1 appelsiini
reilu kourallinen nokkosenlehtiä
ropsaus gojimarjoja
ropsaus hampunsiemeniä

Nam.

Sytyttäjät ja sammuttajat

Tapani Kiminkinen (juu, se maalaislääkäri) kirjoittaa kirjassaan Liekeissä! sytyttäjistä ja sammuttajista. Sammuttajat ovat niitä, jotka sanovat, että älä nyt siihen rupea, eihän se voi onnistua ja mikä oikein luulet olevasti, ei tota ennenkään kukaan ole onnistunut tekemään. Ja loistava ideasi tekee mahalaskun. Sammuttajat saavat Kiminkiseltä jyrkän tuomion. Sytyttäjät taas kannustavat, innostavat ja antavat ihmisten loistaa. Toivoisin olevani sytyttäjä tai etten ainakaan koskaan olisi sammuttaja. Liian monia meistä on sammuteltu ihan liikaa. Kiminkisen tyylistä voi olla montaa mieltä, itse en tykkää noin karkeasta kielenkäytöstä, mutta tässä hän on kyllä oikealla asialla. Edit: Mirvalla esimerkki sammuttajasta. Luin heti, kun olin tämän kirjoittanut.

Diana Cooperin Ihanat enkelit on myöskin työn alla. Ihan vakuuttunut en tästäkään teoksesta ole. Ainakaan vielä. Katsotaan, mitä tuo tullessaan. Eckhart Tollea en onnistunut vielä löytämään kirjastosta, ei siis ole vielä sen aika. Sen sijaan enneagrammi-kirjan lainasin ja tunnistin itsessäni yhdeksikön, rauhanrakentajan, jonka kuolemansynti on laiskuus. Niinpä niin, hymyilytti kyllä koko kuvaus, osui niin oikeaan. Täällä voi tehdä testin, jos kiinnostaa.

Nyt taidan hakea pihalta raparperia ja kokeilla taas jotakin raakaherkkua. Okriinan raparperipiirakka oli ainakin namia.

Minni fiilistelee tänään niin osuvasti blogissaan, ettei siihen ole mitään lisäämistä. Mahtavaa!

Aika herätä

Todellakin on aika herätä. Mietin tässä, että olen jo vuosia lukenut erilaisia henkisiä asioita käsitteleviä kirjoja, Voi hyvin-lehti tuli kestotilauksena pitkään. Jose Stevens, Paulo Coelho, Philip Yancey, Caroline Myss, Julia Cameron, Sonia Choquette, kaikilta olen hakenut vastauksia. Jotkut kirjat kolahtivat enemmän kuin toiset, mutta mikään ei koskaan muuttanut arkeani sen kummemmin. Opiskeltiin, harrastettiin, käytiin töissä. Äitini sanoin: "Ihan mielenkiintoinen kirja, mutta mitä tekemistä sillä on arjen kanssa?"

Se, mitä nyt hämmästelen on se, mitä vihersmoothie ja superfoodit tuovat tähän lisää. Ikään kuin olisin tähän asti ollut sisällä aurinkolasit silmillä ja yrittänyt siten saada asioista selvää. Nyt on aurinkolasit poissa ja kummasti helpompi nähdä. Järkeenkin käyvää toki on, että ajattelulla on kuitenkin jotain tekemistä aivosolujemme kanssa ja niiden toiminnalla taas jotain tekemistä sen kanssa, millaista polttoainetta niille annamme.

Olemmeko valmiita tähän? Juo vihersmoothie ja valmistaudu muuttamaan koko elämäsi! Oma olo on ainakin siinä määrin parempi, että en keksi mitään syytä palata vanhaan. Ja tie on vasta alussa, se tässä on parasta :-D

Heidi kirjoittaa samasta asiasta. Itselläni muutos alkoi kyllä selkeästi ruokavalion kautta, en ajatellut lainkaan, että vaikutukset henkisellä tasolla olisivat sitä, mitä ovat olleet. Ehkä joku pääsee samaan meditoimalla tai joogaamalla tai pelkästään asioista lukemalla, mutta itselläni ruokavaliolla on ollut aivan valtava merkitys. Mutta tässäkään ei toki pidä ajatella suorittamista, että "oikein" syömällä kaikki ongelmat ratkeavat. Ehkä ratkeavatkin, mutta eivät suorittamalla, eivätkä hetkessä. Tämä on matka. Nautittava matka.